Reilu viikko sitten kirjoittelin vuono-Norjan kahden eteläisemmän läänin nähtävyyksistä ja hienoista paikoista automatkailijalle, nyt on vuorossa toiseksi pohjoisin vuono-lääneistä.
Sogne-vuono on Sogn of Fjordane läänin helmi. Se on samalla maailman pisin vuono, jolla on pituutta yli 200 km (204 km tarkalleen) ulottuen länsipuolella avomeren kohdalla Solundista itäisimpään päätyyn Skjolden kylän kohdalla. Syvyyttä vuonolla on parhaimmillaan jopa 1308 metriä !! Keskileveys vuonolla kun on vain 2-4 km verran. Tunnetuimmat vuonot Sogne-vuonossa ovat Aurlandsfjorden, Årdalsfjorden sekä Lustrafjorden.
Eteläinen Aurlandsfjorden jakautuu lopussa kahteen osaan, jonka läntinen osa kapea Näeröyfjorden päättyy Gudvangenin kylään (valtatie E16 varrella). Länteen kohti Bergeniä mennessä kun ajaa pari kilometriä, niin juuri ennen tunneleiden alkua poikkeaakin vasemmalle vanhalle Stalheimin tielle. Tästä lähtee jyrkkä serpentiinitie mäen laelle ja matkalla voi nähdä upean vesiputouksen tien vierellä. Tämän tien voi ajaa läpi, joten ei tarvitse palata takaisin lähtöpisteeseen (yhtyy jälleen mäen päällä uuteen E16 tiehen).
Näköala Gudvangenissa.
Gudvangenista itään päin lähdettäessä on heti eräs Norjan pisimmistä tunneleista, 13.4 km edessä läpi korkeiden vuorten. Tunnelin itäpäässä saavutaan Langhuson kylään, josta poikkeaa pikkutie (601) suoraan pohjoiseen saapuen Undredaliin muutaman kilometrin päässä. Kylästä löytää erään Norjan vanhimmista sauvakirkoista, joka on edelleen alkuperäisellä paikallaan. Kun on poikettu kirkkoa katsomassa jatketaan päätietä kohti itää ja saavutaan Flåmin kylään. Täältä lähtee Norjan upein junareitti (vain turistikaudella) kohti Myrdalin asemaa, joka sijaitsee Oslo-Bergen radan varrella. Juna nousee jokilaaksoa pitkin kohti vuoria ja korkeammalla mennään välillä serpentiinitunneleita pitkin. Perillä Myrdalissa on korkeutta meren pinnasta 867 metriä. Tämä maisemareitti on hyvin suosittu keskikesällä, kun valtameriristeilijöiden asiakkaat tulevat paikalle (suuret laivat pääsevät aivan vuonon pohjukkaan).
Flåmsbana nousemassa laaksosta vuorille
Flåmista edelleen jatketaan muutama kilometri itään päin ja saavutaan idylliseen Aurlandin kylään, joka on Geirangerin ohella yksi Norjan kuvatuimpia paikkoja turistiesitteisiin. Idästä päin Aurlandiin päästään kolmea eri tietä pitkin. Eteläisin on tie 50, joka tulee Holin kylästä Buskerudin läänistä. Tämä tie on ehkä maisemiltaan upein, mikä tulee vuorilta alas vuonoille. Hieman pohjoisempaa reittiä pääsee jo tutuksi tullutta E16 tietä pitkin Laerdalista, jolloin mennään maailman pisimmän maantietunnelin kautta, pituutta hulppeat 24,5 km !! Erikoiseksi tässä tekee sen, että tunnelin sisällä on 3 levähdysaluetta, johon voi pysähtyä ja kuuntelemaan esim. tunnelin kaikua (muutenhan pysähtyminen tunneleissa on kiellettyä hätätapauksia lukuunottamatta). Tunnelissa on myös upeita valoteoksia piristämään matkantekoa. Kolmas vaihtoehtoreitti on Laerdalin vanha tie tuntureiden yli. Tätä kannattaa ajella pari-kolme kilometriä Aurlandista, jolloin saa mäen rinteiltä upeita kuvia alas laaksoon !
Valtatie 50 ja näköala kohtu Aurlandin laaksoa
Näköala vuorilta alas Aurlandin kylään
Laerdalstunnelenin väriloistoa
Kun ollaan saavuttu Laerdaliin ja jatketaan reilu 10 km itään kohti Osloa saavutaan Borgundiin (pitää poiketa päätieltä vanhalle tielle. Muutoinkin kannattaa poiketa vanhalle maisematielle uuden päätien sijaan, jos ei ole kiirettä). Borgundissa sijaitsee Norjan tunnetuin ja ehkä myös komein sauvakirkko, jonka on laskettu rakennetun vuonna 1181 ! Itse pääosa kirkosta on 1550-luvulta. Näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka jylhässä laaksossa.
Borgundin sauvakirkko
Palataan sitten takaisin Laerdaliin ja jatketaan vuonoa pitkin ensin tietä 5 ja sitten tietä 53 pitkin kohti Övre Årdalia. Tie kulkee jyrkkien kallioiden välissä ja Årdalstangenin jälkeen mennään järven rantaan pitkin vaikka muutoin voisi kuvitella menevänsä vuonon rantaa maisemista päätellen. Övre Årdalista jatketaan jokilaaksoa pitkin itään pienempää tietä pitkin (fv 301) kunnes tullaan tien päätyyn Hjelleen. Tästä alkaa 1,5h vaellus ensin autoleveää tietä pitkin kunnes kotiseutumuseon kohdalla tie muuttuu kävelypoluksi ja lopulta mennään jyrkkää polkua alas jokilaaksoon. Perillä odottaa Norjan korkein vapaana oleva vesiputous, Vettisfossen (korkeutta 273 m). Talvisin putous on jäässä ja suosiossa vuorikiipeilijöiden parissa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta ei aivan pikkulasten kanssa, jos eivät jaksa kävellä.
Kirjoittaja Vettisfossenilla
Övre Årdalista voi kesäaikaan oikaista tunturitietä (tiemaksu) suoraan vuorten yli Turtagröhön, josta laskeudutaan sitten tietä 55 pitkin alas Skjoldeniin, Sogne-vuonon taaimmaiseen nurkkaan. Täältä on vaikea arvata, että ulkomerelle on matkaa yli 200 km… Tien 55 pohjoispuolella on Jostedalsbreenin jäätikkö, jota on parempi tutkia lähempää pohjoispuolelta. Sinne on helpoin ja nopein reitti uutta valtatie 5 pitkin (tunneleita ja upeita laaksoja) tai sitten vanhaa tietä (jatketaan ensin Sogndalista tietä 55 pitkin kohti länttä ja Hellan lautan jälkeen kohti pohjoista tietä 13 pitkin, joka on vanha valtatie (talvisin suljettu). Alkukesästä Gaularfjelletin huipulla voi tien vierellä olla vielä paksut hanget !
Valtatie 5 ja lammaslauma
Gaularfjelletin tie lumihankineen
Tuolle jäätikölle tutustuminen lähtee valtatieltä 60 Oldenin kylän kohdalta suoraan etelään vievää tietä pitkin (fv 724). Tie loppuu Briksdalsin kylään korkeiden vuoren jylhään syleilyyn, josta parkkipaikalta lähdetään vajaan tunnin vaellukselle hyväkuntoista tietä pitkin kohti jäätikön reunaa. Halutessaan lisämaksusta voi tehdä matkan myös vuonohevosen kyydissä (etenkin laiskat ja rikkaat japanilaisturistit harrastavat tätä). Matkan varrella voi infotauluista lukea, kuinka jäätikön reuna on vuosien saatossa paennut kohti vuoria. Polun päässä odottaa upea valkoinen jäätikkö, joka kesäisin sulaa pikkuhiljaa jääkylmään lampeen (saa uida ken haluaa). Jos haluaa mennä pidemmälle jäätikölle, tarvitsee asiantuntevan paikallisoppaan mukaan.
Jostedalsbreenin jäätikkö
Oldenista suunnistetaan itään kohti Strynin pikkukaupunkia ja siitä valtatietä 15 pitkin kohden itää. Serpentiinitien alkaessa siirrytään päätieltä vanhalle tielle (258) kohti Strynfjelliä, missä sijaitsee kesähiihtokeskus. Uudempaa päätietä itään ajettaessa saavutaan Langvatniin, josta jatkuu tie 63 kohden pohjoista ja ehkä Norjan kuuluista kylänähtävyyttä Geirangeria, mutta siitä lisää seuraavassa blogissa, jolloin keskitytään pohjoisimpaan vuonoalueen lääniin.
Viimeisimmät mainitsemisen arvoiset nähtävyydet Sogn of Fjordanen läänissä sijaitsevat ulkomeren laidalla. Strynistä jatketaan valtatietä 15 läntiseen pääpisteeseen Målöyn pikkukaupunkiin (myös Hurtigrutenin poikkeamispaikka) ja siitä vielä kaupungin länsipuolitse pikkutien (fv 601) päätepisteeseen, josta löytyy merenrannalta erikoinen kivi nimeltä Kannesteinen. Luonto on muovannut tästä kivestä todellisen taideteoksen.
Kannesteinen - luonnontaidetta
Viimeisin nähtävyys tässä läänissä sijaitsee Målöyn pohjoispuolella. Tieltä 15 jatketaan ensin pohjoiseen tietä 61 pitkin Åheimiin ja siitä länteen 620 tietä pitkin, jolloin saavutaan Stadlandetin niemelle ja sen päätyyn vuorenhuipulle nimeltä Vestkapp. Tämän on eräänlainen eteläinen vastine kuuluisammalle Nordkapille, joka sijaitsee pohjoisimmassa osassa Norjaa. Korkeutta vuorenhuipulla on 497 m ja sieltä upeat näkymät ulkomerelle ja ympäristöön ! Itse paikalla käydessäni juhannuksena 2003 oli tosin näkyvyys hädin tuskin 10 metriä sumupilvien vuoksi…
Upea Vestkapp ulkomeren äärellä
Ensi kerralla sitten tarinaa pohjoisimmasta Möre og Romsdalin läänistä ja sen nähtävyyksistä.
PETRI POHJONEN
Matkailu - mikä ihana tekosyy 